Tekstit

Minä vain olen ja se riittää

  Omia onnistumisia on välillä vaikea arvostaa. Kuitenkin niitä, kuin myös itseään, pitäisi osata arvostaa. Sillä me kaikki olemme hyviä ja riittäviä sellaisina, kuin olemme. Lassi Kurkijärvi (2021) kirjoitti, kuinka vanhempien tehtävä on saada lapset uskomaan, että heitä rakastetaan ja kuinka he kelpaavat sekä heillä on paikkansa maailmassa. Mielestäni tätä olisi hyvä kertoa myös aikuisillekin, sillä myös he tarvitsevat muistutusta siitä, että he kelpaavat ja heilläkin on paikka maailmassa. Motivoimalla toista voi vahvistaa tämän itseluottamusta. Erityisesti onnistumisten kautta on hyvä vahvistaa toisen itseluottamusta ja pystyvyyttä. Marika Tammeaid (2020) kirjoitti, kuinka ihmisillä on luontainen tarve mennä eteenpäin kohti parempaa. Sen voi huomata arjessa, ja itse olen huomannut sen erityisesti mielenterveys- ja päihdekuntoutujien kohdalla. Jotkut heistä haluavat nopeasti asiat paremmiksi, toiset ovat valmiita tekemään töitä. Välillä se "kohti parempaa" o

Kuulumisia + 50 satunnaista kappaletta

Kuva
Sen verta pitkä aika viime postauksesta, mutta toisaalta en jaksa kirjoittaa jos ei ole tapahtunut oikein mitään. Mutta nyt on tapahtunut vaikka ja mitä. Toukokuussa alkoi kesäopinnot ja sain kaverin kylään, kun mies lähti kaverinsa mökille, jossa hänelle pidettiin yllätyspolttarit. Kaverin kanssa katsottiin Euroviisut ja annettiin myös omat pisteet esiintyjille. Kesäopinnot oli nopeasti ohi, sillä sain toisen kurssin hyväksi luettua, eli jotain hyötyä syksyn avoimen yliopiston opinnoista.  Toukokuun vikana päivänä lähdettiin kylpylään Vuokattiin pariksi päiväksi. Itse kylpylä oli hieno ja osattiin mennä juuri oikeaan aikaan, sillä uimassa oli vain muutama ihminen. Mutta muuten hotelli oli aika nuhjuinen ja räsyinen, onnistuin myös saamaan selän jumiin, koska sänky oli niin huono ja jouset kuluneet. Voisivat myös parempiin tyynyihin panostaa.  Kaveri (E) tuli uudestaan meille kylään, sillä 4.6. oli meidän pienet häät. Käytiin maistraatissa (koska virka-aikana ilmainen), joka siis nykyä

Surullisia uutisia

 Huhtikuu tuli nyt pidettyä taukoa bloggaamisesta ja eikä vieläkään oikein tiedä, miten tätä postausta aloittelisi. Kuitenkin pääsiäisen aikaan meidän rakkaan Skadin sydän petti yllättäen. Tai lääkäri epäili synnynnäistä sydänvikaa tai adrenaliini purkausta. Varmaksi ei voi sanoa, sillä emme halunneet ruumiinavausta. Syy siihen, miksi emme päätyneet ruumiinavaukseen oli se, kuinka epäinhimilliseksi koimme sen prosessin. Meidän olisi itse pitänyt pakata koiramme laatikkoon ohjeiden mukaan ja lähettää se matkahuollon pakettina Helsinkiin. Jossain vaiheessa olisimme saaneet Skadin tuhkana takaisin. Ei, ei todellakaan. Varsinkin kun en tiedä miten pääsiäispyhien aikaan olisi edes pystynyt viemään pakettia matkahuollolle, että olisimmeko joutuneet säilyttämään Skadin ruumista kotona...? Jotenkin se koko prosessi tuntui muutenkin hyvin raskaalle, että sitä olisi pystynyt edes aloittamaan. Skadi haudattiin lopulta perheemme koiran viereen. Silloin meni kaikki suunnitelmat uusiksi, oli tarkoit

Talvikuvauksia

Kuva
 Käytiin helmikuun aikana pari kertaa ihan vain ajelemassa ja olin molemmilla kerroilla ottanut kameran mukaan, jos saisi kuvia otettua. Toisella kerralla oli aurinkoista, joten päätin niitä kuvia julkaista tässä postauksessa.  Töitä oli vain pari ensimmäistä päivää, muuten on voinut taas keskittyä kokonaan kouluun. Tosin opiskelujenkin suhteen on ollut hieman hiljaista, eikä joka päivä ole tarvinnut edes tehdä mitään. Tuntuu hyvin oudolta, kun syksyllä oli yliopiston puoleltakin niin paljon tehtävää. Mutta toisaalta, en pane pahaksenikaan, ettei tarvitse stressata koulun suhteen. Maaliskuun puolessa välissä suunnilleen olisi tarkoitus alkaa useampikin kurssi yhtä aikaa, joten loppukevät voikin mennä sitten siinä.  Muutama tentti on ollut, yhden jouduin uusimaan ja yllättäen se oli ottanut jopa liian kovasti itsetunnon päälle. Tai enemmän siinä taisi harmittaa se, että olin mennyt korjaamaan oikeaa vastausta vääräksi. Ja se oli pisteen päästä siitä, että olisi mennyt läpi. No onneksi u

Tammikuun turinoita

Kuva
Ennen joulua sain tosiaan viimein päätöksen siitä, että voin aloittaa terapian ja ensimmäinen käynti olikin ennen joulua. Vuoden vaihteen jälkeen olen sitten käynyt kahdesti ja siellä tulee käytyä nyt kerran viikossa. Toki nyt viikoittain joutuu kulkemaan bussila keskustaan sen takia, että menee tunniksi sinne, mutta loppujen lopuksi siitä on varmasti paljon apua omaan jaksamiseen sekä vointiin.  Ennen joulua käytiin kaverilla, josta varmaan kirjoitinkin (tai sitten en). Silloin tuli kuultua taas niin karmeita juttuja kaverin ex-miehestä ja hänen toisesta kaverista, ja sain ystäväni viimein aloittamaan yksinhuoltajuuden hakemisen. Tilanne on kuitenkin levähtänyt hieman käsiin uuden vuoden jälkeen ja tässä on joutunut selvittelemään asioita. Kuitenkin jotain järkeä olen saanut toisen päähän menemään ja on alkanut viimein ymmärtämään, että muutto toiseen kaupunkiin voisi olla hyvä vaihtoehto. Toki nyt saa nähdä, miten hänen koulun kanssa se onnistuu, mutta kyselyä on laitettu.  Ystävän t

Skadi

Kuva
 Ihan ensimmäisenä: Hyvää Joulua kaikille ! Kohta tämä vuosi on taputeltu ja koulun osalta syksy on takana, yliopistolta sain kasattua 40op ja JAMKilta tais tulla se 28op, mitä pitikin. Keskiarvo JAMKilla on tällä hetkellä 3, mutta toivottavasti sitä saisi kevään aikana nostettua. Keväällä en myöskään ota enempää yliopiston kursseja, joten tällä kertaa keskityn vain ja ainoastaan JAMKin sosionomi opintoihin. Me saatiin ehkä paras lahja pari päivää ennen joulua (eli tiistaina), kun päästiin viimein hakemaan uusi perheen jäsenemme. Pieni kleinspitz narttupentu, joka sai nimekseen Skadi. Jos jotain kiinnostaa, niin Skadi on skandinaavisessa mytologiassa metsästyksen ja hiihdon jumalatar. Pentu on tosiaan juuri sen 7 viikkoa vanha ja nukkuu suurimman osan ajasta. Mutta tässä on meillä kaikilla vähän opeteltavaa, sillä vaikka olenkin kasvanut koiran kanssa, niin minulla ei ole kokemusta koiran kasvattamisesta. Tosin tänä aamuna varmaan joulun kunniaksi Skadi päätti olla hyvin leikkisällä pä

Viimein voi hengähtää

Kuva
 Taas on yli kuukausi vierähtänyt ja paljon on ehtinyt tapahtua. Saatiin muutto suoritettua kunnialla loppuun, vaikka onnistuinkin saamaan koko kropan kunnolla juntturaan. Enkä tehnyt mitään muuta, kuin kokosin yksin Ikea parisängyn. Voin sanoa, etten kävellyt askeltakaan ilman kipua sen jälkeen. Myös polvet ja kämmenet olivat kipeänä, paljon kun tuli oltua lattialla ja omin pikku kätösin ruuvailin osia yhteen. Myös sormien nivelet olivat ihan kipeät ja vanhan kämpän loppusiivouksen joutui sitten poikaystävän äiti hoitamaan.  Nyt ollaan ehditty asettua uuteen kämppään. Ympäristö on ihanan rauhallinen ja itse pidän erityisesti siitä, että melkein vieressä on järvi. Se tuo jonkinlaista rauhallisuutta itselleni. Opiskelutkin olen pikkuhiljaa saanut purkkiin tältä syksyltä ja lupasin miehelle, etten ota keväälle yliopistola kursseja. Vaikka jäljellä olisikin vain viisi enää... Ehkä suurin muutos meiän arkeen on vasta tulossa, sillä pari päivää ennen joulua haetaan koiranpentu. Söpö pieni k